Tervetuloa lukemaan LC Frostin tarinaa. Olen pahoillani rakeisesta kuvanlaadusta, mistä lie johtuu Tai sittes se riippuu vaan selaimesta..Mutta lukunautintoa!

 

Tämä herra tässä on sukuni kantaisä, Mike Frost. Mike tavoittelee suosiota ja pitää tummahiuksisista naisista, jotka osaavat kokata, mutta joilla ei ole liikakiloja. Hän tulee köyhästä perheestä, eikä ole käynyt yliopistoa, koska siihen ei ollut varaa. Kun Miken vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa, mies päätti muttaa pois kaupungista ja aloittaa uuden elämän jossain kaukana. Joten hän saapui pieneen maalaiskylään nimeltä Sheep Village.

 

Ensin oli suo, kuokka ja Mike. Sitten rakennusmiehet ja Miken uusi, pikkuruinen talo. Jos sitä nyt taloksi pystyi kutsumaan. Siihen hupenivat hänen vähäisetkin rahansa, joista osa oli jo mennyt kalliiseen tonttiin. Mike kuitenkin päätti, että tänne hän perustaisi perheen ja jatkaisi sukuaan sukupolvi toisensa jälkeen. (Huomasittekin varmaan, että minulla on käytössä pienempi tontti, mutta koneeni ei pyöritä suurempaa. Vähensin kyllä rahat ;))

 

Tältä Miken "talo" näytti sisältäpäin. Huonekalujen hankkiminen oli jäänyt kesken, mutta kun rahaa tulisi, taloa laajennettaisiin. Seinät ja lattiat Mike rahanpuutteessakin halusi, joten sellaiset hän hankki. (Ja vain siksi, että ne olivat niin halvat..)

 

Asetuttuaan taloksi Mikelle tui nälkä ja hän työnsi paahdettavat leivonnaiset uuniin. Vaikka mies olikin aivan surkea kokki, hän arveli, että selviytyisi tästä hirveän vaativasta ruoanlaittotehtävästä. - Eihän minun tarvitse kuin laittaa nämä uuniin, hän hän päätteli..

..ja lähti pyydystämään perhosia.

 

Paikalle ilmestyi myös postimies Aki Kaartinen (hurmaavine nenineen), jota Mike ryntäsi tervehtimään innokkaasti. Jotain elämää täälläkin. Hän jäi juttelemaan Akin kanssa hetkeksi, kunnes tunsi nenässään kummaa savun hajua.

-Piip piip! huusi palohälytin. Ups, Mike oli unohtanut leivonnaiset uuniin ja syttyi tulipalo.
-Iih! Minun ihana sininen hellani on tulessa! Mike kiljui. Onneksi paikalle saapunut palomies (joka oli muuten nainen) sammutti palon nopeasti.

-Tohelo mies, hän mutisi itsekseen.

 

Mike tajusi, ettei hänestä tule kokkia, joten hän tyytyi valmistamaan itselleen helppoja lihavoileipiä (joihin ei tarvittu uunia) pahimpaan nälkään.

 

Sitten hän kutsui taksin ja päätti lähteä katsastamaan paikkakunnan naistarjonnan paikalliseen vapaa-ajanviettokeskukseen.

 

Mike tilasi baarimikolta mehupaukun viimeisillä 13 simoleonillaan ja ryhtyi katselemaan ympärilleen. (Mielenkiintoista porukkaa täällä, kävelevät nurinkurisesti..)

 

Valitettavasti ainoa naispuoleinen henkilö näytti tältä. Kiitos rouva Turhama, mutta ei kiitos.

 

Mutta sitten, uulalaa, Minna ilmestyi paikalle. Vaikka neidin vaatemaku olikin kamala, Mike oli silti aivan myyty.

 

Hän meni heti Minnan luo miettien sopivaa puheenaihetta.
-Tuota..kaunis ilma tänään..vaikka oli luvattu sadetta..(Ei Mike, tomppeli! On siinäkin hyvä aloitus..)Minna kuitenkin näytti kiinnostavan juttelu säästä ja he tulivat toimeen hyvin. Mike huomasi, että hänen täytyi lähteä ja uskaltautui pyytämään Minnalta tämän puhelinnumeron. Ja sitten kotia kohti.

 

Kotiin päästyään Mike söi terveellisen iltapalan, joka koostui pussillisesta perunalastuja ja meni sitten nukkumaan päättäen, että etsisi huomenna jostain töitä ja kutsuisi Minnan käymään.

 

Kun postinkantaja Aki toi aamulla lehden, Mike etsi heti käsiinsä lehden työpaikkailmoitukset ja sai töitä urheilu-uralta jalkapallojoukkueen maskottina. No, jostainhan sitä täytyy aloittaa..Sitten hän kutsui Minnan käymään ja neiti suostui kunhan oli ensin vähän pynttäytynyt. Hyvä merkki, Mike ajatteli.

 

Ja sieltä Minna saapui kaameine sosiaalitanttakolttuineen ja rehottavine kulmakarvoineen, mutta Mike oli silti häneen aivan lääpällään. Kuten sanotaan, rakkaus on sokea. He vaihtoivat kevyet poskisuudelmat, vaikka Mike nähtävästi yritti jotain aivan muuta..

 

Heillä synkkasi hyvin, vaikka Minna ilmoittikin vakaan mielipiteensä Miken sisustustyylistä. Mike kokkasi lounaaksi bravuurinsa lihavoileivät ja he juttelivat pöydän ääressä, kunnes kimppakyyti tuli hakemaan Mikeä töihin.

 

Voi poloista, potkut heti ekana päivänä. Ehkä annos spagettia piristäisi?

Tai sitten ei. Herra onnistui taas sytyttämään tulipalon.

-Apua! Taas sininen hellani on tulessa! Mike kiljui kauha vielä kädessä. Onneksi rouva palomies tuli ja sammutti palon. Again.

Seuraavana aamuna Mike piristi itseään ja kutsui Minnan käymään. Ja kyllä se piristikin, pari tervehti toisiaan suutelemalla intohimoisesti.

Jonkin ajan kuluttua Minna muutti Frosteille tuoden mukanaan 16000 simoleonia. Tältä hän näyttää pienen muodonmuutoksen jälkeen. (Näyttää ihan teiniltä tuossa kuvassa..)

Ja tältä näyttää uusi talo. Sisustus jäi hiukan kesken, kun rahat loppuivat, mutta koska Minna sai hyväpalkkaista työtä urheilu-uralla, rahaa tulisi kyllä lisää.

 

Pari meni naimisiin kaikessa hiljaisuudessa omalla kotipihallaan, eivätkä he viitsineet pitää sen suurempia juhlia. Nyt Minnasta tuli Frost.

 

Mutta uups..Huomasin juuri, että Minnalla on romantiikkatavoite (en olisi uskonut sosiaalitanttamaisen ulkonäön perusteella..) ja neitihän tuli lopullisesti hulluksi mentyään naimisiin. Onneksi terapeutin vierailu auttoi vähän asiaa..

Ja sitten olikin aika hankkia jälkikasvua, Miken unelmissa kun siinsi kuva onnellisesta lapsiperheestä. Ja se vähän piristi Minnaa, jonka elämäntavoite on hankkia 20 rakastettua yhtäaikaa. Turha toivo, tyttö hyvä.

Mutta, tähän söpöön kuvaan päätän ensimmäisen osan ja toivon, että kommentoitte tarinaani, jotta tiedän jatkaako vai ei. Ja mitä parannettavaa olisi. Ei muuta kuin heipparallaa!